Kiintymyssuhdehäiriöt ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksina ilmeneviä oirekokonaisuuksia, jotka kehittyvät varhaislapsuuden hoidon huomattavan laiminlyönnin, hyväksikäytön tai hoitajien jatkuvan vaihtumisen seurauksena. Näitä häiriöitä esiintyy lapsilla, joilla on ollut turvaton tai epävakaa kiintymyssuhde varhaislapsuudessa. Diagnoosin edellytyksenä on varma tai todennäköinen varhaisen vuorovaikutussuhteen poikkeavuus. Oireisto alkaa viiden vuoden ikään mennessä.
On olemassa erilaisia kiintymyssuhdehäiriöitä, ja niiden oirekuvat voivat vaihdella. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö: Lapsi reagoi ristiriitaisella tavalla sosiaalisiin tilanteisiin ja ilmentää tunnehäiriöitä, kuten välinpitämättömyyttä, vetäytymistä, pelokasta varuillaanoloa ja aggressiivisia vasteita ahdistukselle.
- Estoton kiintymyssuhdehäiriö: Lapsella on vaikeuksia valikoida henkilöitä, joilta hakee lohdutusta. Sosiaalinen vuorovaikutus tuntemattomien ihmisten kanssa voi olla liian tuttavallista, ja lapsi saattaa hakeutua estotta fyysiseen läheisyyteen vieraiden kanssa.
- Samanaikainen ADHD ja kiintymyssuhdehäiriö: Tutkimuksissa on havaittu, että ADHD esiintyy usein samanaikaisesti kiintymyssuhdehäiriön kanssa. Vaikka oirekuvat ovat erillisiä, näiden häiriöiden samanaikainen esiintyvyys voi vaikuttaa hoitoon ja kuntoutukseen.
Kiintymyssuhdetrauma viittaa varhaislapsuuden kokemuksiin, jotka häiritsevät normaalia turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä lapsen ja hänen ensisijaisen hoitajansa välille (usein vanhemman tai huoltajan). Nämä traumat voivat vaikuttaa yksilön tunne-elämän, sosiaalisen elämän ja psyykkisen hyvinvoinnin kehitykseen pitkällä aikavälillä.
Kiintymyssuhdeteorian, jonka kehitti psykologi John Bowlby, mukaan turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen ensisijaiseen hoitajaan varhaislapsuudessa on ratkaisevan tärkeää terveelle kehitykselle. Kun lapsen tarve turvallisuudelle, lohdutukselle ja turvallisuudelle täyttyy johdonmukaisesti reagoivan hoitajan toimesta, lapsi kehittää turvallisen kiintymyssidoksen. Kuitenkin, kun tämä side on häiriintynyt eri syistä, kuten laiminlyönnistä, väärinkäytöstä, erossaolosta tai epäjohdonmukaisesta hoidosta, kiintymyssuhdetrauma voi tapahtua.
Kiintymyssuhdetrauma voi ilmetä eri tavoin, mukaan lukien:
- Epävarmat kiintymyssuhdetyylit: Lapset, jotka kokevat kiintymyssuhdetraumaa, voivat kehittää epävarmoja kiintymyssuhdetyylejä, kuten välttelevää, ambivalenttia tai epäjärjestäytynyttä kiintymyssuhdetta. Nämä tyylit voivat jatkua aikuisuuteen asti ja vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämän säätelyyn.
- Tunteiden säätelyn vaikeudet: Kiintymyssuhdetrauma voi johtaa vaikeuksiin säädellä tunteita, mikä voi ilmetä mielialan vaihteluina, ahdistuksena, masennuksena tai vihan ongelmina.
- Vaikeudet muodostaa suhteita: Kiintymyssuhdetrauman kokeneilla ihmisillä voi olla vaikeuksia muodostaa ja ylläpitää terveitä ihmissuhteita, koska heillä voi olla vaikeuksia luottaa muihin tai pelko hylätyksi tulemisesta.
- Matala itsetunto: Kiintymyssuhdetrauma voi heikentää henkilön itsetuntoa ja johtaa tuntemuksiin riittämättömyydestä tai arvottomuudesta.
- Epäsopivat selviytymismekanismit: Jotkut yksilöt voivat kehittää epäsopivia selviytymismekanismeja, kuten päihteiden väärinkäyttöä, itsetuhoista käyttäytymistä tai riskialtista käyttäytymistä, tapana selviytyä kiintymyssuhdetrauman aiheuttamasta tunneperäisestä kivusta.
Kiintymyssuhdetrauman hoito sisältää usein terapiaa, erityisesti lähestymistapoja, jotka keskittyvät kiintymyssidosten korjaamiseen, kuten kiintymysperusteinen terapia tai traumaan keskittyvä terapia. Tukisuhdeiden rakentaminen ja terveiden selviytymismekanismien kehittäminen ovat myös tärkeitä osia paranemisprosessissa kiintymyssuhdetraumasta.
Kiintymyssuhdetrauma vaikuttaa ihmisen koko elämään, aina aikuisuuteen asti ja se ilmenee erilaisina kiintymyssuhdemalleina. Tässä on lyhyt kuvaus eri kiintymyssuhdemalleista:
- Turvallinen kiintymyssuhdemalli:
- Vauva, joka on voinut turvallisesti kiinnittyä hoitaviin aikuisiin, kehittää turvallisen kiintymyssuhdemallin.
- Turvallisesti kiinnittynyt vauva voi luottaa siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään.
- Aikuisena turvallisesti kiinnittynyt henkilö kykenee luottamaan muihin ihmisiin ja ilmaisemaan rohkeasti tunteitaan uskoen, että tulee kuulluksi.
- Vanhemmuudessa turvallisen kiintymyssuhteen omaava ihminen pystyy sietämään oman vauvansa tarvitsevuutta ja asettumaan tunnetasolla läsnä olevaksi omalle lapselleen.
- Ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli:
- Epäjohdonmukaisessa tunneilmapiirissä kasvanut lapsi voi kehittyä ristiriitaisesti turvattomasti kiinnittyneeksi.
- Tällöin lapsi ei osaa ennakoida aikuisen tunnereaktiota, ja vanhemman reaktio on lapsen kannalta ennustamaton ja yllättävä.
- Lapsi joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan ja jännittyneenä pyrkien ennakoimaan aikuisten tunnetiloja.
- Kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli:
- Kaoottinen kiintymyssuhdemalli voi syntyä, jos lapsi on kokenut kaltoinkohtelua kiintymyssuhteen toiselta osapuolelta.
- Tämä voi johtua esimerkiksi fyysisestä tai emotionaalisesta kaltoinkohtelusta.
- Aikuisella ihmisellä tämä voi ilmetä vaikeutena luoda pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita.
On tärkeää tunnistaa ja käsitellä mahdollisia kiintymyssuhdetraumoja, jotta voimme rakentaa terveitä ja turvallisia suhteita elämässämme.