VAKAVA TRAUMATISOITUMINEN
Vakava traumatisoituminen voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja vaikuttaa ihmisen elämään monin tavoin:
- Traumatisoituminenvoi johtua yksittäisestä voimakkaasta tapahtumasta, joka on niin ylivoimainen, että sen käsittäminen ja käsittely käy ihmiselle vaikeaksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi onnettomuudet, väkivallan uhriksi joutuminen tai hengenvaarallisen onnettomuuden todistaminen. Traumatisoituminen voi myös syntyä pitkän ajan kuluessa olosuhteissa, joissa lapsen tarpeet huolenpidolle ja ihmisyyden kunnioittamiselle jäävät sivuun. Tällaisia olosuhteita ovat esimerkiksi vanhemman oman traumatisoitumisen aiheuttama kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin rakastavasti ja johdonmukaisesti.
- Traumatisoitumisen oireita voivat olla uupumus, masentuneisuus, ahdistus, muistamisen ongelmat, voimakkaat tunnereaktiot, pakkoajatukset ja -toiminnot sekä jumiin jääminen. Traumatisoituminen vaikuttaa myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, tunnesäätelyyn, kehollisuuteen ja ajattelutapoihin.
Vakava traumatisoituminen ja dissosiaatiohäiriö ovat monimutkaisia tiloja, joiden hoito voi olla haastavaa mutta hoidettavissa. Nämä häiriöt voivat johtua erilaisista traumaattisista kokemuksista ja niillä voi olla merkittävä vaikutus yksilön mielenterveyteen ja kykyyn toimia arjessa sekä ihmissuhteissaan. Vakava trauma ja dissosiaatiohäiriö ovat tiloja, jotka johtuvat altistumisesta traumaattisille tapahtumille, joita voivat olla mm. fyysinen, henkinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen laiminlyönti tai altistuminen väkivallalle joko näkemällä tai kokemalla. Vaikea trauma ja dissosiaatiohäiriö voivat kehittyä selviytymismekanismiksi vastauksena näihin sietämättömiin lapsuuden tai nuoruuden kokemuksiin.
DISSOSIAATIO JA DISSOSIAATIOHÄIRIÖ
Dissosiaatio on psyykkinen puolustuskeino tai sopeutumisreaktio, jonka avulla ihminen erottaa esimerkiksi tietyn psyykkisen toiminnon erilleen muista. Kun henkilö joutuu hyvin stressaavaan tai aiemmasta traumasta muistuttavaan tilanteeseen, saattaa hän kyetä kytkemään tunteitaan tai vaikkapa kivun kokonaan irti tunteita tai kipua aistivista aivoalueista.
Lievät dissosiatiiviset oireet ovat hyvin tavallisia ja voivat esiintyä esimerkiksi silloin, kun ihminen ajaa autoa pitkään. Hän voi suoriutua liikenteessä moitteettomasti ja samalla ajatella aivan muita asioita. Tällöin toiminta ja havainnointi (auton ohjaaminen) lohkoutuvat toisistaan erilleen. Myös päiväunelmiin vaipuminen, taide-elämykseen uppoutuminen tai voimakkaan emotionaalisen kokemuksen yhteydessä kehon kokeminen konemaisena ovat tavallisia harmittomia dissosiatiivisia tilanteita. Vakavimmillaan dissosiaatio eli yhteyden puute oman kokemuksen eri puoliin voi kehittyä suojaksi varhaisia, kiintymyssuhteisiin sijoittuvia ylivoimaisina koettuja sisäisiä ja vuorovaikutuksellisia kokemuksia vastaan.
Dissosiaatio voi ilmetä eri tavoin, ja siihen liittyy useita erilaisia oireita ja häiriöitä. Näihin kuuluvat:
- Dissosiatiivinen muistinmenetys: Tämä tila ilmenee, kun henkilö menettää osan tai kaiken muististaan tietyltä ajanjaksolta tai tapahtumasta. Muistinmenetys voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista.
- Dissosiatiivinen identiteettihäiriö: Tässä tilassa ihmisellä on ikään kuin kaksi erillistä persoonallisuuden aluetta tai tilaa, jotka vaihtelevat yleensä äkillisesti. Tämä häiriö voi aiheuttaa merkittävää ahdistusta ja toimintakyvyn heikkenemistä.
- Depersonalisaatiohäiriö: Depersonalisaatiossa ihminen kokee itsensä jatkuvasti epätodelliseksi. Hän voi tuntea olevansa ulkopuolinen omassa kehossaan tai ympäristössään.
Dissosiaatiohäiriö voi vaikuttaa henkilön elämään monin tavoin. Tässä on joitakin tapoja, joilla se voi ilmetä:
- Muistiongelmat: Dissosiaatiohäiriö voi aiheuttaa muistiongelmia, kuten muistinmenetyksiätai muistojen katkeamista. Henkilö saattaa unohtaa tiettyjä tapahtumia tai kokemuksia.
- Identiteetin hajaantuminen: Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä henkilöllä voi olla useita erillisiä persoonallisuuden osia, jotka vaihtelevat toisistaan. Tämä voi vaikuttaa päivittäiseen elämään ja ihmissuhteisiin.
- Depersonalisaatio: Henkilö voi kokea itsensä epätodelliseksi tai irrotetuksi omasta kehostaan. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta ja vaikeuttaa normaalia toimintaa.
- Tunteiden säätelyn vaikeudet: Dissosiaatiohäiriö voi vaikuttaa tunteiden säätelyyn. Henkilö saattaa kokea voimakkaita tunteita, kuten pelkoa tai ahdistusta, ilman selkeää syytä.
- Arjen toimintakyvyn haasteet: Dissosiaatio-oireet voivat vaikeuttaa päivittäisiä toimintoja, kuten työssäkäyntiä, opiskelua tai sosiaalisia suhteita.
- Stigma ja ymmärtämättömyys: Dissosiaatiohäiriö on edelleen monille tuntematon ja siihen liittyy usein stigmaa. Henkilö saattaa kohdata vaikeuksia saada ymmärrystä ympäristöltään.
On tärkeää huomata, että oikean hoidon avulla moni voi oppia hallitsemaan oireitaan ja parantamaan elämänlaatuaan. Psykoterapia ja tukiverkosto ovat keskeisiä tekijöitä toipumisessa.
HÄIRIÖN TUNNISTAMINEN ON TÄRKEÄÄ
Persoonallisuuden rakenteellisen jakautumisen avulla ihminen voi pystyä pitämään traumakokemuksia poissa arkisesta tietoisuudestaan ja pärjätä elämässään pitkälle aikuisuuteen, kunnes jokin perusturvaa järkyttävä tilanne, kuten avioero, työttömyys tai onnettomuus, tuo lapsuuden traumaattiset kokemukset tietoisuuteen ja kehon muistettavaksi.
”Näen usein vastaanotollani, että ihminen on elänyt vaikeista traumoista huolimatta pitkälle aikuisuuteen jopa ajattelematta lapsuuttaan. Niin sanottu aikuinen persoonan osa on kyennyt huolehtimaan töistä ja lapsista, mutta sen persoonan toimintakyky on ollut kapeaa. Kosketus omiin tunteisiin on puuttunut”, Päivi Maaranen kertoo.
Elin vain niin. Elämäni oli sellaista, koin itse olleeni aina jotenkin vääränlainen.
”Ihminen voi hakeutua hoitoon ahdistus-, masennus- tai paniikkioireiden takia tai somaattisen oireilun, kuten vatsakipujen ja päänsäryn takia. Olo voi olla epätodellinen, eikä kokemuksista usein uskalleta puhua, koska pelätään, että pidetään hulluna”, Maaranen jatkaa.
Kun minulta kysyttiin terapiani alussa lapsuudestani, oli vastaukseni aina sama: ”Varhaislapsuuteni oli ruusuilla tanssimista ja minun ongelmani johtuivat minusta, olin niin kauhean vaikea teini.”
Sekä dissosiaatiohäiriön tunnistamisen että oikean hoidon saamisen ongelmat johtuvat osittain siitä, ettei traumakokemusten vaikutusta ja dissosiaatio-oireilua vielä ymmärretä laajasti psykiatrian alueella.
”Tämän häiriön oireet eivät ole meillä vielä rutinoituneessa käytössä kysymyspatteristossa. Iso riski on, että oireilu sekoitetaan psykoosiin, ja väärästä diagnoosista seuraa vääränlainen hoito. Jos ihmisellä täyttyy kriteerit moneen eri diagnoosiin, esimerkiksi epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, syömishäiriöön ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, hälytyskellojen pitäisi soida”, Maaranen kertoo.
Oman pahuuteni kohtaaminen on ollut vaikeinta. Jokainen meistä syntyy tänne viattomana, mutta kaltoin kohtelu saa pitämään epänormaalia normaalina. Minussa oli riski siirtää tämä eteenpäin, mutta onneksi olen saanut mahdollisuuden eheytyä ja katkaista ketjun omalta osaltani.
Eheytyminen vaatii luottamusta
Tunnen olevani lottovoittaja. Olen saanut alusta asti hyvää hoitoa. 12 vuotta kestäneessä terapiassani olen ollut ihmisenä keskiössä, en yhtä kuin diagnoosini.
Dissosiaatiohäiriötä hoidetaan psykoterapialla. Jos masennus on syvää tai jos traumat tulevat liian voimakkaina läpi ihmisen tietoisuuteen, voidaan hoidon tukena käyttää lääkkeitä.
”Mikään lääke ei kuitenkaan paranna dissosiaatiohäiriötä, vaan toipuminen tapahtuu psykoterapiassa”, Maaranen kertoo.
Psykoterapiatyöskentelyssä on tärkeintä luottamuksen rakentaminen. Turvattomassa hoitosuhteessa traumat aktivoituvat ja ihminen suojautuu niin voimakkaasti, ettei terapiatyöskentely etene tai työskentely voi päättyä kokonaan.
”Kun ihmisen elämäntapana on ollut kaikkinainen trauma-asioiden välttely, ja persoonallisuuden jakautuminen on mahdollistanut selviytymisen, äkillinen traumojen auki repiminen on vahingollista. Valitettavasti tällaista tapahtuu joskus tilanteissa, joissa jostain syystä diagnoosin asettaminen nostetaan hoidollisten tavoitteiden edelle”, Leikola sanoo.
Erityisesti hoidon alussa vakauttaminen on tärkeää. Tampereen yliopistollisen sairaalan vakauttamisryhmää vetävän psykiatri, psykoterapeutti Päivi Merimaan mukaan yksilöpsykoterapian ja vakauttamisryhmän yhdistelmä jouduttaa toipumista.
”Vakauttamisryhmässä ei puhuta omista traumakokemuksista. Opettelemme tunnistamaan traumaperäisiä oireita sekä traumalaukaisijoita, harjoittelemme vireystilan säätelyä sekä tunteiden kanssa selviämistä ja käymme läpi arkirytmin ja unen merkitystä”, Merimaa kertoo.
Terapian alku oli hyvin sumuista. Dissosioin minkä kerkesin. Vakauttamiseni kesti vuosia.
Vakauttamisen pyrkimyksenä on lisätä arjen toimintakykyä, säädellä vireystilaa sekä lisätä turvallisuuden tunnetta ja resursseja kohdata vaikeimpia kokemuksia ja tunteisiin liittyviä pelkoja.
Sitaatit Carita Kilpinen, kahden lapsen äiti, yrittäjä, taiteilija, traumaselviytyjä
LÄHDE: https://www.tunnejamieli.fi/2018/03/09/trauma-johtaa-persoonallisuuden-jakautumiseen-toipuminen-kestaa-pitkaan-mutta-mahdollista/
HOITO
Psykoterapia on keskeinen hoitomuoto vakavasta traumasta ja dissosiaatiohäiriöstä toipumisessa. Psykoterapia tarjoaa mahdollisuuden käsitellä vaikeita tunteita, muistoja ja kokemuksia turvallisessa ympäristössä. Tässä on joitakin tapoja, joilla psykoterapia voi auttaa:
- Traumojen käsittely: Psykoterapia antaa tilaisuuden käsitellä traumaattisia kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Asiakas voi jakaa näitä kokemuksia terapeutin kanssa ja saada tukea niiden käsittelyyn.
- Tietoisuuden lisääminen: Terapeutin kanssa keskustelu auttaa lisäämään tietoisuutta omista ajatuksista, tunteista ja käyttäytymismalleista. Tämä auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin itseään ja omia reaktioitaan.
- Tunteiden säätely: Psykoterapia opettaa taitoja tunteiden säätelyyn. Asiakas voi oppia tunnistamaan ja hallitsemaan voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta tai pelkoa.
- Identiteetin ymmärtäminen: Dissosiaatiohäiriössä identiteetti voi olla hajallaan. Psykoterapia auttaa asiakasta ymmärtämään ja integroimaan eri osia itsestään.
- Kognitiiviset strategiat: Terapeutti voi auttaa asiakasta tunnistamaan vääristyneitä ajatusmallejaan ja korvaamaan niitä terveellisemmillä/toimivimmilla ajattelutavoilla.
- Turvallinen tila: Psykoterapia tarjoaa turvallisen tilan, jossa asiakas voi avoimesti puhua tunteistaan ja kokemuksistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta.
On tärkeää muistaa, että psykoterapia vaatii aikaa ja sitoutumista, mutta se voi olla merkittävä askel kohti toipumista dissosiaatiohäiriöstä .
Tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat toipumiseen:
- Psykoterapia: Psykoterapia on keskeinen hoitomuoto. Terapeutin kanssa työskentely auttaa käsittelemään traumaattisia kokemuksia, ymmärtämään oireiden taustalla olevia tekijöitä ja oppimaan taitoja oireiden hallintaan.
- Potilaan sitoutuminen: Toipuminen vaatii potilaan aktiivista osallistumista hoitoon. Säännölliset terapiakäynnit, kotitehtävät ja avoin keskustelu ovat tärkeitä.
- Tukiverkosto: Perheen ja ystävien tuki voi olla merkittävässä roolissa. Ymmärtävä ja tukeva ympäristö auttaa potilasta toipumisessa.
- Lääkehoidot: Joissakin tapauksissa lääkitys voi olla osa hoitoa. Lääkkeiden käyttöä harkitaan yksilöllisesti.
- Itsehoito: Potilaan omat voimavarat ja itsehoitokeinot ovat tärkeitä. Esimerkiksi stressinhallinta, liikunta ja terveelliset elämäntavat voivat tukea toipumista.
Dissosiaatiohäiriöstä toipuminen voi olla mahdollista, mutta se on yksilöllistä ja vaatii aikaa, sitoutumista ja asianmukaista hoitoa. On tärkeää olla realistinen odotusten suhteen ja ymmärtää, että täydellinen toipuminen ei aina ole mahdollista. Kuitenkin monilla ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa parempi elämänlaatu ja oppia hallitsemaan oireitaan.
Terapiapalvelu Usvan tarjoama psykoterapia vakavissa traumoissa:
Olen vuodesta 2015 tehnyt päätyökseni psykoterapiaa vakavasti traumatoistuneiden lasten, nuorten ja aikuisten kanssa sekä työnohjannut muita ammattilaisia, jotka työskentelevät ilmiön parissa. Tätä ennen työnkuvani oli laajempi, mutta oma mielenkiinto ohjasi erikoistumiskoulutusten kautta työskentelemään juuri vakavasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa, joiden usein oli vaikea löytää itselleen sopivaa psykoterapeuttia. Erityisiä mielenkiinnon kohteitani ovat urani alusta lähtien olleet erilaiset seksuaalitraumat sekä kiintymyssuhdetraumat, joihin olen hankkinut eniten lisäkoulutusta. Olet lämpimästi tervetullut psykoterapiaan vastaanotolleni joko yksin (yksilöterapia), kumppanin/puolison kanssa (pariterapia) tai perheenjäsenen kanssa (perhepsykoterapia).